Vapaa musiikkikasvatus

Musiikkikasvatuksellisen kokonaisuuden luovat laulu, liike, puhe, tanssi ja soitto.

Ei ole musiikkia ilman liikettä, eikä liikettä ilman musiikkia.

Rytmi on aktiivista kielen, musiikin ja liikkeen yhteistä energiaa.

Rytmi ei ole abstrakti käsite, vaan elämä itsessään.

Musisoinnin lähtökohta on improvisointi.

Carl Orff 1895 – 1982

Lähestymistapa musiikkikasvatukseen

Orff-pedagogiikka on kokonaisvaltaista, oppijalähtöistä musiikkikasvatusta. Pedagogiikan lähtökohta on vuorovaikutteinen opetusprosessi, ja sen elementit ovat kuuntelu, liike, puhe, laulu ja soitto. Lähestymistapa musisointiin on kokeilusta improvisointiin ja ilmaisuun sekä musiikillisen ilmaisun liittäminen muihin taideaineisiin.

Orff-pedagogiikka tarjoaa musiikkikasvattajalle toimintaympäristöstä ja kohderyhmästä riippumatta pedagogisen lähestymistavan, jonka lähtökohta on usko oppimiseen ja tilan jättäminen opettajan omalle osaamiselle ja innovaatiolle. Orff-pedagogiikan isä on saksalainen säveltäjä Carl Orff (1895- 1982). Kehitellessään musiikkipedagogisia ajatuksiaan Orff etsi uutta ilmaisua musiké-käsitteelle, kreikkalaiselle taiteelle, jossa yhdistyvät musiikki, liikunta, tanssi ja puhe.

Carl Orff on itse kuvannut musiikkikasvatuksellista lähestymistapaansa ideaksi, ”villikukaksi”. Kun kukkaa hoidetaan huolella, se pääsee täyteen kukoistukseensa ja kuitenkin se läpi elämänsä pitää oman identiteettinsä, villikukan luonteensa.

Orff-pedago­gii­kan pää­piir­tei­tä

  • Liike, ihmisääni, kieli, tanssi ja soittimet luovat kokonaisuuden (musiké).
  • Oppilaan luovan kapasiteetin virittäminen, virikkeiden ja tilan antaminen luovuudelle, oppiminen oman kokeilun kautta, leikki oppimisessa.
  • Ryhmässä tapahtuvaa musisointia laulaen, liikkuen ja soittaen – mahdollisuus oppia yhdessä ja muilta ryhmän jäseniltä lähtötasoltaan ja motivaatioltaan heterogeenisessa ryhmässä.
  • Opetusprosessi rakentuu kunkin opetusryhmän mukaiseksi, opettaja pitää huolen prosessin loogisuudesta moninaisten mahdollisuuksien keskellä.
  • Lähtökohtana oman kulttuurin juuret: laulut, tanssit, kansansoittimet sekä lorut, runot ja tarinat; niiden kautta muiden maiden kulttuureihin ja historiaan tutustuminen.
  • Soittimisto, joka rohkaisee yhteismusisointiin ja johdattaa liikkeeseen sekä omaan yksilölliseen ilmaisuun.
  • Improvisoinnin, säveltämisen ja omien tuotoksien tekeminen yhdistettynä kuunteluun.